Suhteemme oli tuomittu loppumaan äkkirysäyksellä.
Kyllä se oli niin kuin sanoit: olimme jo tuottaneet toisillemme
liian paljon tuskaa. Mutta
lähdön toteutuksessa
on jotakin loukkaavaa.
Uloslähtiessäsi käännyt, hyvästelet viimeisen kerran
ja menet sairaalan portista. Sinulla on todellisuudentajua,
sinä kyllä selviydyt. Kysyn yhä itseltäni
minkälaisten mielialojen halki kävelit silloin,
kohti kaupungin hiljaista iltapäiväsorinaa! Surun – vai
pelkän helpotuksen? Tyhjässä huoneessani minun täytyi käydä repliikit
uudelleen läpi.