SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

TUA FORSSTRÖM Tua Forsström (s. 1947) on suomenruotsalainen runoilija, joka julkaisi esikoiskokoelmansa En dikt om kärlek och annat (Runo rakkaudesta ja muusta) vuonna 1972. Sen jälkeen Forsströmiltä on ilmestynyt yksitoista kokoelmaa, joista Efter att ha tillbringat en natt bland hästar (Hevosten kanssa vietetyn yön jälkeen, 1997) palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Forsströmille on myönnetty myös Edith Södegran -palkinto (1988), Ruotsin Akatemian Suomi-palkinto (1992) sekä Svenska Litteratursällskapetin Trollanderin palkinto (1998).
Ihmisen kuume ja ikävä
 

Sisäpihan ruusuille pyryää lunta.
En ottanut mukaan saappaita enkä kaulaliinaa, selailen
kirjoja, en tiedä mitä tehdä kaikella valolla!
Te ette hyväksyisi näitä värejä.
Tämä on liikaa, Andrei Arsenjevitš,
kaikkea on liikaa!
Siivet te vaihdoitte ilmapalloon. Se oli avuton
köysistä ja riekaleista kyhätty luomus, muistan sen hyvin.
Ennen minulla oli kaikkea, enkä muistanut. On vaikea 
pysyä asiassa. On vaikea pysyä asiassa.
Toivottavasti voin palata. Toivottavasti voin palata siipien 
periaatteeseen. Oli miten oli: viime yönä pakkanen
säilöi ruusutarhan. ”Vyöhyke on vyöhyke, vyöhyke on elämä,
jonka läpi kulkiessaan ihminen joko murtuu
tai kestää. Se, kestääkö ihminen,
riippuu hänen omanarvontunnostaan” Täällä
jänis oli vähällä loikkia sisään Säätiön eteiseen,
lunta vasten kirjava: jäniksen almanakka näyttää lokakuuta.
Teillä tuntuu olevan aika hankala luonne,
ja on mahdollista, ettei tämä Teitä lainkaan kiinnosta.
Toisaalta Te itsekin valitatte aika usein.
Minä kirjoitan, koska Te olette kuollut, ja koska heräsin
keväällä Benidormissa kadunvarren hotellissa ihanaan 
korkeaan viserrykseen. Ei pidä pyytää anteeksi koko ajan, ei pidä
kiittää koko ajan, pitää kyllä kiittää. Mälaren kuin lyijyä 
tuolla alhaalla. Muu on valkoista ja punaista.


Sisäpihan ruusuille pyryää lunta

Älä koskaan ystävysty variksen...

Kesä meni nopeasti

Tunsin miehen

Tunsin myös toisen miehen

Meripihka

Sisiliassa on kaunista keväällä...

Hahmottaminen on meille vaikeaa...

On olemassa ovi

Mitä auttaa olla...

Tänne on kaikilla pääsy

Lumi pyryää

Me varustamme hevoset

Valokuvissa sinun...

Sillä kertaa

On aikaa siitä...


 
Kokoelmasta Eftar att ha tillbringat ett natt bland hästar, 1997 (Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen, 1998) 
Suomentanut Caj Westerberg