Electric Verses

Etusivu : Merja Virolainen

Merja Virolainen

Merja Virolainen

Merja Virolainen (s. 1962) on julkaissut neljä runokokoelmaa, Hellyyttäsi taitat gardenian (1990), Tervapeili (1995), Pilvet peittävät sisäänsä pilvet (2000) ja Olen tyttö, ihanaa! (2004). Virolaisen neljäs kokoelma oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon saajaksi ja sille myönnettiin Yleisradion Tanssiva Karhu -runopalkinto.
Runojen lisäksi Virolainen on kirjoittanut kirjan shamanismista ja noituudesta sekä näytelmän Täyttymyskomedia (1993). Virolainen on tehnyt myös lukuisia suomennoksia, kääntänyt mm. Keatsia, Shelleyä, Dickinsonia ja intialaista nykyrunoutta.


VASTAKOHTIEN ROSOISTA HANKAUSTA

Sain sinut vain yöksi,
silmänräpäykseksi, pariksi.
Senkin vain leikimme
kotia varjojemme kanssa,
minkä se kesti,
pelko painautui kainaloon,
yksinäisyys rakasteli minua.

Niin tulin siunattuun tilaan:
kannan lasta sinulle, kipua.
Nuku sinä, nuku,
minkä yötä kestää,
niin et kuule, kuinka se varttuu,
soi jo isona lantion kaikukopassa,
vahvistuu, pikku prinsessamme,
huutaa kylkiluuni kruununa,
suu ammollaan kuin taivas,
imee lävitseni kaiken
mitä kuulen, näkee mitä näen,
kasvaa, oppii elämään.

2003

  • Sain sinut vain yöksi
  • Jo katseesi saa lampeni juovuksiin
  • Leikin kauppaa
  • Seinälaudoituksen raoista
  • ”Hän on voittanut maailman!”
  • Pakko hakata kivellä
  • Uppoan
  • Nyt painun, kohoan keulana minä
  • Autan aamutakkia isän ylle
  • Puusepän höylässä kihartuvat lastut
  • Vielä
  • Pullot kilajavat, särkyy laseja
  • Oli Gambina ratsunani
  • En ole hennonut siivota vinttiä
  • Mitä auttaa pitkittää, viipyä
  • Stumppasit roskikseen sydämeni
  • Karhupuisto
  • Lie finninaama Narkissos
  • Gurmee
  • Kuukautislaulu
  • Ruovikosta tuulasvene lipuu pimeään
  • Ystävä, vasten tahtoani
  • Monesko eromme tämä oli?
  • Hiljaa suhisten kuin hiekka
  • Suljen silmäni ja avaan taas
  • Oi selkä, läikehtivä pergamentti
  • Näinä päivinä ensi vuonna
  • Ei, ei hän vielä kasvanut
  • Jatkoilta muut kaikki lähtevät
  • Yöllä, valoisimpana aikana vuoro…
  • Juuriltaan tahtoisivat
  • Sano, järkeni, hyvästi
  • Minä olen viimeinen runo
  • Helsingissä ei ole neonvaloja
  • 1.
  • Puhumalla läheltä luo
  • Mikään ei ole ollut
  • Kun kuovi laulaa
  • Äidin tuoksu on puuteria
  • Mummi, nostit silkkipaperiset
  • Syksyinen yö seisahtaa kun
  • Ujosti kiertyy itsensä ympäri
  • Nahkatakissa sydäntä vasten
  • Haikarankaulaa liukuvat sormet